Alamitta 42 cm. Ei yleistä rauhoitusaikaa. Korkeammasta alamitasta ja rauhoituspiireistä (Pyhäjärvi ja Kyrösjärvi) voi olla alueellisia määräyksiä.
Kuhasesonki kestää juhannukselta elokuulle
Ahvenkaloihin kuuluvan ja lämmintä vettä suosivan kuhan viehekalastuskausi ajoittuu kesän helleaikaan eli yleensä paras sesonki kestää juhannukselta elokuun puoliväliin. Kiihkeintä syöntiaikaa on iltahämärä aina pimeän tuloon saakka. Kuha ottaa vieheeseen myös päivällä, varsinkin kun kalastetaan jigillä.
Kuhan jigitys eli heittely painotetuilla kumisilla vieheillä karikoiden kupeessa ja virtaavissa salmista ja muilla ottipaikoilla on tuloksellisinta kesäkuun lopulla ja heinäkuun alkupuolella. Hyvillä jigipaikoilla on yleensä vettä vain jokunen metri.
Kuha iskee vaappuun ja ruuttiin hämärissä
Vetouistelussa kuhien päänmenoksi viritellään vaappuja sekä painokuvia eli ruutteja. Useimmiten käytetään noin 10 cm:n mittaisia vaappuja. Väreistä kuhalle sopivia ovat mm. muikku, papukaija eli keltapunavihreä ja punakulta. Kirkas niklaus on osoittautunut ruuteissa ottavimmaksi väriksi. Isoja kuhia varten kannattaa kokeilla hieman kookkaampia, 13-18 cm:n mittaisia vaappuja. Kuhaa uistellaan melko hitaalla vetonopeudella pinnan tuntumasta joko soutaen tai perämoottorilla ajaen. Alkuillasta painokuvat ja syvääjät, jotka uivat muutamien metrien syvyydessä, ovat tehokkaita.
Mitä lähemmäs puoltayötä mennään sen pinnemmasta yleensä nappaa. Helleaikaan hyviä uistelupaikkoja ovat aina vesistöstä riippuen niin virtaavat salmet, matalikkojen laidat kuin myös ulapan syvimmät alueet. Myöhemmin syksyllä elo-syyskuussa kuhaa kannattaa jahdata syvemmältä, jopa 10-15 metristä syvääjillä ja takiloilla.
Syksyllä kuhia voi tavoitella myös heittouistimella pakkojen reunamilta syvänteiden ääreltä. Painava lusikka heitetään luodolta kohti syvää vettä ja annetaan painua pohjaan 5-10 metrin syvyyteen. Sen jälkeen kelaillaan sisään uittaen lusikkaa pohjan tuntumassa.
Vuollepilkintä on jännittävää
Alkukesästä erittäin mielenkiintoinen kalastusmuoto on kuhan tavoittelu pilkillä virtaavista salmista eli vuolteista. Kuhaa pilkitään aivan pohjasta kolmihaarakoukullisilla pystypilkeillä ja tasapainoilla paikasta riippuen joko ajelehtivasta tai ankkuroidusta veneestä. Myös lusikkauistimet ja painouistimet ovat toimivia kuhapilkkejä. Pilkin koukut voidaan syötittää madoilla, jolloin kuhan ohella saattaa napata ahven tai vaikkapa lahna. Syötitys ei ole kuhalle kuitenkaan välttämätöntä. Hyviä ottipaikkoja ovat virtasalmien ylä- tai alapuoliset montut. Varsinkin loppukesällä ja alkusyksystä kuhan löytää hieman syvemmältä, 5-10 metrisestä vedestä. Vaikka pilkki antaa kesällä saalista läpi vuorokauden, eräät kalastajat pitävät kuitenkin iltapäivää parhaana ajankohtana.
Kuhaa pilkillä myös talvella
Kuhan pilkintä talvella ei ole kovin tunnettu kalastusmuoto järvialueella. Hyvillä kuhavesillä talvipilkintä voi antaa kuitenkin hyviäkin saaliita. Pirkanmaalla kuhaa pilkitään mm. Kangasalan Vesijärvellä ja Pyhäjärvellä. Vesijärveltä saatiin 10.4.2002 Retsun molkki -tasapainolla 10,06 kg:n painoinen suurkuha, joka on tiettävästi suurin maastamme pilkillä pyydetty kuha.
Paras pilkkiaika koittaa, kun lumet alkavat puhdistua jäältä maalis-huhtikuussa. Talvella kuhat oleskelevat syvällä. Niinpä pilkkiavannot on syytä kairata syvien penkkojen kohdalle. Selkäalueilla sopiva pyyntisyvyys on 13-17 metriä ja matalammilla lahtivesillä 7-12. Parhaat tärppisyvyydet ovat aina vesistökohtaisia. Myös talvella kuhaa pilkitään aivan pohjasta leijaavilla pystypilkeillä ja tasapainoilla. Syötiksi voi laittaa ahvenen silmän. Kuha ottaa yleensä heti, joten avannolla ei kannata pitkään vannotella. Sekä kesällä että talvella peruspilkintätekniikkana toimivat melko tiheään toistuvat, rauhalliset, pitkät huomiovedot.
