Painouistimet ovat ennen kaikkea ja nimenomaan kuhavieheitä.
Eräs perinteisimmistä ja mielenkiintoisimmista luomuksista on ruutti, tamperelainen painokuva, jonka historia juontaa juurensa 1930-luvulle saakka.
Kuulu uistinvalmistaja Nestori Uskali sai idean viehemalliinsa sytytellessään tulta uuninpesään koivutuohella. Tuohen käpertyessä tötterömäiseen muotoon Nestori lausahti: ”Siinä se on!”
Ruutti kehitettiin alun perin heittouistimeksi, jolla kalastettiin karien ja pakkojen päältä ja reunamilta. Siima oli vyyhtenä veneen pohjalla kun viehe linkottiin kohti syvää vettä joko käsin tai kepillä, jonka päässä oli messinkilenkki. Kun ruutti tapasi pohjan, sitä alettiin uittaa nypyttävin liikkein siimaa käsin vetäen.
Heittoruuteilla kalastettiin sekä kuhia että ahvenia etenkin Tampereen ja sen lähialueen järviltä. Uskalin painokuvilla ja monilla muilla vieheillä oli kuitenkin varsin laajat markkinat ja niitä oli kaupan aina Pietaria myöten. Vetouistelu ruuttilitkoilla alkoi yleistyä sotien jälkeen.
Näsijärven eteläosan kuhakanta romahti vuosikymmeniksi, kunnes viimein 1980-1990-lukujen taitteessa järveltä alkoi kantautua tietoja saaliiksi saaduista kuhista. Tuolloin Seppo Uskali päätti ryhtyä valmistamaan isänsä Nestorin mallin mukaisia painokuvia. Hän kehitti viehettä edelleen vetouisteluun paremmin soveltuvaksi ja 90-luvun puolivälissä valmistui entistä isompi, 7-senttinen ja 45-grammainen ruuttimalli.
Ruuttilitkan virittäminen
Seppo Uskalin litka muodostuu 0,60 mm:n selkäsiimasta, johon kiinnitetään sivutapseilla ja leikareilla 2-6 ruuttia vajaan 4 metrin välein. 70 cm:n pituisten sivutapsien monofil-siima on 0,35-millistä. Seppo käyttää litkalle isoa perhokelaa, jolta hän purkaa selkäsiiman leikareineen. Sivutapsit säilytetään erikseen ja ne kiinnitetään säpeillä laskuvaiheessa ja vastaavasti irrotetaan selkäsiimasta, kun kalastus lopetetaan.
Keskikesällä normaali pyyntisyvyys on 3-8 metriä, joka saavutetaan, kun viimeisen ruutin jälkeen lasketaan vielä 10 metriä vetosiimaa ulos. Kun kuha on syvemmällä, esimerkiksi alkusyksyllä, 6-ruuttisen litkan eteen laitetaan lisäpaino. 300 gramman painolla saadaan alimmainen ruutti vajoamaan aina 15 metriin.
5-6 ruutin litka haravoi noin 5 metrin vahvuista vesikerrosta. Kun tärppisyvyys löytyy, voi ruutteja vähentää puolet pois kalastuksen helpottamiseksi. Ruuttien kanssa pitää olla huolellinen, ettei niitä sotke toisiinsa ja itseensä. Kuhan väsyttely on suhteellisen vaivatonta niin kauan, kun kalan koko on alle pari kiloa. Siima vedetään käsin veneeseen tarpeen mukaan välillä sormien välistä löysää antaen.
Tarkkana väsyttelyssä
Isomman kuhan napatessa kiinni muuttuu väsyttely haastavaksi puuhaksi. Kookkaan körilään temutessa litkan päässä otetaan käyttöön sakset, joilla napsautetaan sivutapsit poikki aina sitä mukaa, kun selkäsiimaa saadaan vedettyä veneeseen.
Sopiva nopeus ruuttilitkalla kalastettaessa on 1,2-1,5 solmua. Tuolloin vieheeseen saadaan houkuttelevan epäsäännöllinen ja hakeva liike.
Hyviä kalapaikkoja ovat selkäpakkojen viereiset syvänteet. Seppo vetää litkan kanssa syvän puolelta kohti matalikkoa. Penkan reunat ja matalikkojen solakohdat kannattaa kalastaa tarkoin. Pimeän tullen harjanteiden päällykset ovat ison kalan tärppipaikkoja.
Kuhan lisäksi ruutti kelpaa myös muille kaloille, kuten järvilohelle ja –taimenelle. Sepon mieleen on jäänyt ikimuistoinen kokemus Näsijärveltä, kun keskellä yötä litkan laskuvaiheessa ruuttiin iski potkurivirrasta iso kala, ilmeisesti järvilohi. Hurjimus veti lujaa, eikä siinä ollut muuta tehtävissä kuin pitää kädellä siimasta kiinni. Selkäsiima leikkautui kämmeneen ja tietenkin kala pääsi irti.
Otettavan kuhan minimikokona Seppo pitää noin kilon painoista kalaa, joka on jo silminnähden tukevoitunut eli sillä alkaa olla kunnolla lihaa ruotojen ympärillä. Pienet, nippa nappa mitan täyttävät laihat kuhat ovat vasta kasvunsa alussa eikä niiden poisottaminen ole järkevää.
Lopuksi:
Ruutti vai truutti? Ruotsin kielen sana strut tarkoittaa tötteröä, josta suomenkieleen on muuntunut truutti-sana. Truutilla tarkoitetaan siis kartiomaista tötteröä, esimerkiksi paperista karamelli- ja sokerimittaa. Seppo kertoo, että tämän painokuvatyypin konstailematon tamperelainen nimitys on ruutti, jona se on tunnettu vuosikymmenet kalastajien keskuudessa. Hyvällä lapsella on tosin aina monta nimeä.
