Kuumat kesät ovat hemmotelleet suomalaisia viime vuosina. Varsinkin kesät 1997, 1999, 2001, 2002, 2003, 2006, 2010, 2011, 2013, 2018, 2021 ja 2024 olivat poikkeuksellisen helteisiä. Viimeksi samankaltainen lämmin kausi koettiin 1930-luvun lopulla. 2020-luvulla veden lämpötila on kohonnut korkealle muinakin kesinä. Kesälämpötilojen nousu vaikuttaa siten, että lämmintä vettä suosivien kalalajien kannat vahvistuvat. Kalastajia kiinnostavimmista lajeista hyötyjiä ovat etenkin kuha ja ahven. Lämpimässä vedessä poikaset kasvavat nopeasti ja välttävät petokalojen saalistusta. Tuolloin vuosiluokasta muodostuu vahva. Myös isompien kalojen kasvu nopeutuu.
Kuhasaaliit ovat vahvistuneet Pirkanmaan luontaisissa kuhavesissä. Pientä kuhaa on havaittu edelleen runsaasti monissa järvissä. Muutamassa vuodessa nämä kalat kasvavat suuriksi ja kuhankalastajilla koittavat kissanpäivät.
Myös ahvenen osalta tilanne näyttää lupaavalta. Isoa ahventa on saatu saaliiksi monin paikoin. Muun muassa Pyhäjärvellä ja Ruovedellä veneeseen on noussut runsaasti puolesta kilosta kiloon painavia ahvenköriläitä.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että menossa on varsinainen ahvenkalojen aikakausi.
Kuha on monipuolinen ahmatti
Kuha syö koko vuoden, mutta kasvaa vain veden ollessa yli 10 asteista. Kasvu on nopeinta ja sen myötä ruokahalu kovin vasta 29 asteen lämmössä. Veden lämpötila ei siis nouse Suomen vesissä ainakaan liian korkeaksi kuhalle. Hellekesinä etenkin nuorten kuhien kasvu on huomattavasti nopeampaa kuin kylminä suvina.
Kuha on monipuolinen peto, jonka ruokavalioon kuuluvat useimmat kalalajit, kun ne vain ovat sopivan kokoisia. Järvillä yleisimpänä ravintona ovat ahvenet, kuoreet, särjet, salakat ja muikut. Pikkukuhat syövät mieluiten kuoreita ja pikkuahvenia. Kuha on kannibaali eli se syö myös lajitovereitaan, kun niitä on sopivasti tarjolla. Isompikin kuha syö yleensä noin 10 sentin mittaisia kaloja, mutta jopa 20-senttisiä saaliskaloja on kuhien mahoista löytynyt.
Saaliskalan koko kasvaa kuhan kasvaessa, tosin ei niin selvästi kuin esimerkiksi hauella. Suurkuhan voi hyvin tavoittaa melko pienelläkin vieheellä, mutta pahitteeksi ei ole, jos ainakin osa siiman päässä hakkaavasta kalustosta on hieman järeämpää.
Lue myös P. Ristiniemen kirjoitus: Jigikuhaa virtapaikoista
