Pirkanmaalla on lukuisia mielenkiintoisia virtavesiä, joiden partaalla pääsee harrastamaan koskikalastusta. Helpoimmin tavoitettavat kohteet solisevat aivan kaupungin sydämessä, mutta myös erämaajokia löytyy jokaiseen makuun.
Koskikalastajan välineet
Koskikalastajalle riittää useimmiten kevyt, 5-7 jalan mittainen vapa, jonka viehesuositus on luokkaa 2-15 g. Kelaksi varmin valinta on pieni haspeli ja siimaksi n. 0,20-0,25-millinen. Mitä ohuempaa rohkenee käyttää, sitä pitemmälle heitot lähtevät ja sitä elävämmin viehe ui.
Koskivieheet ovat alle 10 cm mittaisia, tavallisimmin 4-8 cm vaappuja, lusikoita, lippoja ja jigejä. Mitä pienempiä/arempia kaloja tavoitellaan ja mitä vähävetisempi virta on kysymyksessä, sitä pienempiä vieheitä kannattaa käyttää.
Perusvarmoja koskivieheitä ovat esimerkiksi Rapala Countdown, Bete Lotto, Mepps Aglia, Räsänen, Salamander sekä erilaiset perhojigit, joita myös liitseiksi kutsutaan. Värien suhteen kannattaa olla ennakkoluuloton, vain kokeilemalla asia selviää.
Perhokalastus on viime vuosina lisääntynyt huimasti, ja juuri koskilla perhostelu onkin mielekkäimmillään. Tarvitset kevyehkön AFTM 5-7 luokan vavan ja kelalle kelluvan perhosiiman. Runsas lajitelma perhoja on asiaa, mutta muutamalla eri värisellä ja kokoisella leechilläkin selviää jo hämmästyttävän pitkälle. Kahluuhousut ovat monilla koskilla välttämättömät.
Koskikalastajan saalis
Pääpyyntikohteina koskilla ovat jalokalat, yleisimmin n. 0,5-2 kg kirjolohi ja taimen. Nykyään saaliiksi saadaan enimmäkseen onkikokoisena istutettuja kaloja, sillä taimenen luonnonlisääntyminen ei riitä pyyntikelpoisen kannan ylläpitämiseen. Kirjolohi taas ei lisäänny oloissamme lainkaan.
Myös harjus kuuluu nykyisin useimpien pirkanmaalaisten koskien faunaan. Kiukkuisesti taistelevan, tavallisimmin n. 300-500 g purjeharjan voi tartuttaa jopa Tammerkoskesta, varmemmin kuitenkin vaikkapa Kotalan koskilta. Hyvää pyyntiaikaa on kesä-syyskuu.
Siikaa tavataan koskissa ajoittain. Esimerkiksi Tammerkoskella erinomainen siikasesonki sattuu loka-joulukuulle, jolloin saaliit voivat olla ruhtinaallisia. Siian saa ottamaan varmimmin pieniin perhoihin.
Lohikalojen ohella koskien vakioasukkaita (erityisesti lämpimän veden aikaan) ovat ahvenet, hauet, särjet ja salakat. Esim. Herras-, Vilppulan- ja Kotalan koskilta on hyvät mahdollisuudet myös komeankokoiseen (jopa 2 kg) säyneeseen. Lempäälän Kuokkalankoskella pääsee mittelemään taitojaan jopa 5-kiloiseksi kasvavien toutainten parissa.
Muutamia pyyntivinkkejä
- Havainnoi koskea, usein kalat paljastavat itsensä pintakäynneillä. Heitä viehe pari metriä kalan olinpaikan yläpuolelle ja anna virran painaa se sopivasti kohdalle.
- Älä kelaa liian nopeasti. Virran paine synnyttää vieheen uintiliikkeen, joten kelaamista ei tarvita välttämättä lainkaan.
- Usein on tärkeää saada viehe kulkemaan pohjan tuntumassa.
- Varo pohjatärppejä, sillä koskessa kiven koloon kiilannutta viehettä on miltei mahdotonta saada takaisin.
- Vaihtele heittopaikkaa ahkerasti, anna kalojen välillä ”rauhoittua”.
Jari Tuiskunen
